Tämän päivän iltahartaudessa halusin viettää itsenäisyyspäivän juhlia. Ulkosuomalaisuus aiheuttaa tietynlaista kansallistunteen nousua, mutta olin ilahtunut siitä, että sain viettää itsenäisyyspäivää juuri itseni näköisesti. Linnanjuhliin kurkistin sen verran, että googlasin Angry Birds -mekon kuvan kun siitä naamakirjassa alkoi olla viitteitä ja yhtään sotilasparaatia tai veteraanipuheenvuoroa en ole kuunnellut tai lukenut.
Tällä viikolla satanut "ensilumi" (= rännän ja rakeiden sekainen loskahuntu, joka sulaa pois muutamassa tunnissa) ja talojen heikohko lämmitystaso ovat pitäneet keskusteluissa stereotypian Suomen ilmastosta, minä kun hytisen paljon paikallisia helpommin. Hartaudessa tahdoinkin puhua muista kuin stereotypioista ja etsin vimmaisesti Youtubesta muutakin VisitFinlandin materiaalia kuin alasti järvenjäällä punaisessa pipossa avantoa etsiskelevät, kekkaloivat sedät. Onnekseni ystäväni päivitti naamakirjaan Joan Baezin version Finlandiasta - alkuperäinen melodia, hipihtävät sanat. Avot ja voila!
Keskusteltiin kansallis- ja itsenäisyyspäivistä. Miten Ruotsissa sitä ei juhli juuri kukaan juuri mitenkään, Saksassa kansallistunteen nostaminen koetaan hyvin helposti epäilyttäväksi, Yhdysvalloissa patrioottinen pöhötys aiheuttaa monissa samankaltaisia tunteita kuin meidän kotoinen meininki minussa ja miten Pohjois-Irlannissa konsepti saa eri merkityksen vastaajasta riippuen. Olin onnellinen, kun mukana oli tuttuja ihmisiä, sillä kun kolme minuuttia ennen tilaisuuden alkua oivaltaa, että kansallispäivä ja traditiot on aika tulenarka aihe tässä maassa, nousee kylmä hiki ja adrenaliinitaso korvissa kohisten!
Illan tarjoiluina toimi paketillinen hapankorppuja!
Tällä viikolla satanut "ensilumi" (= rännän ja rakeiden sekainen loskahuntu, joka sulaa pois muutamassa tunnissa) ja talojen heikohko lämmitystaso ovat pitäneet keskusteluissa stereotypian Suomen ilmastosta, minä kun hytisen paljon paikallisia helpommin. Hartaudessa tahdoinkin puhua muista kuin stereotypioista ja etsin vimmaisesti Youtubesta muutakin VisitFinlandin materiaalia kuin alasti järvenjäällä punaisessa pipossa avantoa etsiskelevät, kekkaloivat sedät. Onnekseni ystäväni päivitti naamakirjaan Joan Baezin version Finlandiasta - alkuperäinen melodia, hipihtävät sanat. Avot ja voila!
Keskusteltiin kansallis- ja itsenäisyyspäivistä. Miten Ruotsissa sitä ei juhli juuri kukaan juuri mitenkään, Saksassa kansallistunteen nostaminen koetaan hyvin helposti epäilyttäväksi, Yhdysvalloissa patrioottinen pöhötys aiheuttaa monissa samankaltaisia tunteita kuin meidän kotoinen meininki minussa ja miten Pohjois-Irlannissa konsepti saa eri merkityksen vastaajasta riippuen. Olin onnellinen, kun mukana oli tuttuja ihmisiä, sillä kun kolme minuuttia ennen tilaisuuden alkua oivaltaa, että kansallispäivä ja traditiot on aika tulenarka aihe tässä maassa, nousee kylmä hiki ja adrenaliinitaso korvissa kohisten!
Illan tarjoiluina toimi paketillinen hapankorppuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti