torstai 30. kesäkuuta 2011

Belfast.






Nyt se luvattu kuvapostaus, jossa Belfastin ihmeitä. Kaupungissa mietin, että pitäisikö ottaa yhteyttä kaupungintalon tai yliopiston puutarhuriin, jotta isän ja M:n nurtsistakin saataisi samanlainen - ensimmäisessä se oli kuin suoraan rullasta vedetty tasainen matto, jälkimmäisen nurtsissa oli kauniit suorat raidat, ei sellaiset mutkittelevat ja täplämäiset... Mietin myös kielen ja kuvien osuutta tämän maan konfliktissa, sillä työläislähiöiden seinät on yhä edelleen vanhojen seinämaalausten peitossa. Millaisia meidän lapsista kasvaisi, jos pyssymies kommandonaamiossaan osoittelisi kotitalon päädyssä koulumatkalla? Leirikeskuksen kuulumisina kerrottakoon että huomenna saapuu ensimmäinen ryhmä, jossa on 120 nuorta. Huh! Olen ollut vieläkin aika väsynyt kielen vaihdoksesta, joskin jo paremmassa vedossa kuin eilen. Päivä ei ollut aivan yhtä tiivis kuin eilen ja illalla tein rauhassa puolentoista tunnin kävelyretken ihan itsekseni, ah! Raitista ilmaa täällä kyllä halutessaan saa, päivällä käppäiltiin Empun ja Tompan kanssa rannalla tunti. Nimien oppiminen tuntuu vaikealta, samoin kontaktin ottaminen. Aksenttiin tottuminen on haastavaa eikä tunnu kivalta aloittaa keskustelua, kun tietää joutuvansa kysymään uudestaan ihan toistuvasti. Mutta kyllä se tästä vielä lähtee luistamaan. Nyt niitä kuvia :)

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Perilla.

Pikatiedotuksena kerrottakoon, etta olen paassyt Pohjois-Irlannin pohjoisrannikolle. Langaton verkko ei toistaiseksi toimi,joten kuvia ei ole vielakaan luvassa. Paikka on ihmeellinen, siita lisaa myohemmin. Luonto on ihmeellinen, siitakin lisaa kuvien kera. Kerrotakoon, etta makuuhuoneen ikkunasta nakyy ja kuuluu meri ja toisesta ikkunasta kukkula, jolla toisinaan kayskentelee lampaita.

Toita on paljon, vapaapaiva on kerran viikossa. Tyo on mielekasta, siitakin lisaa myohemmin.

Taalla sielu lepaa ja johdatus tuntuu luissa ja ytimissa asti - ennakkoluulojen hoitaminen alkoi heti aluksi, kun amerikkalaisia vapaaehtoisia tuli ovista ja ikkunoista. Omia ennakkoluulojaan on saanut kylla ravistella ja Joku on paattanyt hoitaa kaksi karpasta yhdella iskulla, silla huonekaverini, kutsuttakoon vaikka Empuksi, on ihana feministiteologi Harvardista. Hoituu samalla seka stereotypiat etta teologia-ahdistukset!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Bussilla Belfastiin.

Eilen köröttelin bussilla Belfastiin. Jäi huomaamatta, missä matkan varrella oli siltoja, jollaisen alle keväällä oli asennettu pommi. Belfast on tavallisen brittiläisen ja irlantilaisen kaupungin risteytys, pieniä liikehuoneistoja toisensa perään, kaikki kotoisasti rempallaan. Kaupungilla vastaan tuli raskaasti varustettu poliisisetä, paljon turisteja ja muutama sadepisara. Söin tukevan, hyvän illallisen intialaisessa ravintolassa. Yhdessä kaupungin itäisistä lähiöistä on viime viikolla ollut mellakoita. Uutisoinnista minulle valkeni, että mellakat ja väkivaltaisuudet ovat todella nuorten, jopa alaikäisten, miesten käsialaa ja yhteisötyöntekijä kuvasi niitä "recreational riots"-termillä, ne ovat nuorten tapa viettää aikaansa. Huomisesta alkaen teen työtä paikassa, jonka työmuoto, nuorten ja perheiden leirit ja kurssit, alkaa hahmottua päässäni yhä paremmin. Tänään pitää ostaa kumisaappaat.
Lauantai-iltapäivällä aloitin matkani Keski-Suomesta, meinasin hypätä Turkuun menevään autoon, mutta ehdin sitten vielä onnekseni vaihtaa oikeaan. Miksi autiolta linja-autoasemalta samalla kellonlyömällä lähtevät autot lähtevät vielä samasta laituristakin? Bussi starttasi, kuljettaja avasi radion ja korviini vyöryi U2:n Sunday Bloody Sunday.

Voin suositella Aerlingusia, lento oli miellyttävä ja henkilökunta aivan loistavaa. Stuertti-Frank oli hyvin kiinnostunut kaikkien hyvinvoinnistra ja sellainen huumoriveikko, että elämäni piteni tovin jos toisenkin. Pidin hänelle pistekirjoitusoppitunnin ja hän kehotti minua ruoskimaan lentokenttäavustajaa Dublinissa, jotta tämä työntäisi pyörätuoliani nopeammin. Dublinin kenttä kuuluu niihin, joilla kaikki erityismatkustajat istutetaan pyörätuoliin.

Laulava taksikuski puhui niin vahvaa murretta, etten kolmannellakaan kerralla ymmärtänyt, kun tämä kysyi Helsingin säästä. Lohduttaudun sillä, että myös edellisen Irlannin reissun vaikeimmat aksentit kohdattiin takseissa. Dublinissa on gay pride -viikonloppu, "girls and boys are out!", tuumasi taksikuski. Aamulla jotain väsynyttä juhlijaa oksetti naapurihuoneen vessassa.




On my way to Northern Ireland I've reached Dublin, spent the night in the city where Gay Pride is taking place. Taxi driver had an accent indeed and the stuert in the plane was hilarious. I've had a good start for the travel.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kesä alkoi vauhdikkaasti.


Kahden viikon leirirutistus uudessa ympäristössä osittain uusien työkavereiden kanssa on saatettu kunnialla päätökseen. Pikainen ilmastonmuutos helteestä jääkauteen aiheutti flunssaa ja pöpöt jylläsivät, mutta oksennustautikaan ei levinnyt kulovalkean lailla. Kulttuurishokkia oli ilmassa puolin ja toisin, mutta loppujen lopuksi jäi kuitenkin hyvä mieli. Nyt voi hyvillä mielin seurata leirin jälkipuintia sosiaalisessa mediassa ja mietiskellä omia tunteitaan, kun tuppaa aina kiintymään mahdottomiin henkilöihin. Voe voe.

Leirirutistuksesta alkoikin sitten puolen Suomen turnee, vuoden tauon jälkeen piipahdin mummolaan, vierailin toisella leirillä vetämässä muutaman tunnin ohjelman järjestöharjoittelija H:n kanssa ja vierailin ihanan ystäväpariskunnan ihanassa kodissa. Tuli levollinen olo, kun katseli kahden toisiinsa rakastuneen arkea yhden illan verran ja näki, että kaikki keväällä tapahtuneet nopeat muutokset ovat johtaneet hyvään ja oikeaan lopputulokseen. Asiat aina järjestyy, näemmä. Juuri ennen mummolasta lähtöä käytiin mummin kanssa "ihan vain katsomassa" kahdella uudella kirpparilla ja sen katselukierroksen satoa lienee nähtävissä sitten, kun allekirjoittanut taas asuu jossain.

Välissä piipahdin iltapäivän verran Tampereella, suosittelen Kahvillaa ja Gopalia Tammelassa! Helsinki tuntui vieraalta, mutta M&R:n kodissa oli taas tervetullut olo. Vein sinne yllätysvieraankin ja kaikki oli niin kovin iloista ja auvoisaa. Varastosta löytyi kadonneiksi luultu kirjaston kirja, invaparkkiläpyskä ja Siionin virret ja Partioaitassa sain rahani takaisin helmikuun lopulla ostetuista Tretornin kumisaappaista, jotka leirin aikana puhkesivat. Kumpikin.

Nyt on meneillään keskikesän pyykki- ja pakkausmaraton, sillä huomenna hyppään bussiin, lennän yötä myöten Dubliniin, majoitun Temple Barissa sijaitsevaan majataloon ja sunnuntaina suuntaan Belfastiin. Tiistaina sitten toteutuu yksi unelma, josta saatte kuulla varmasti vielä paljon.

Kesän tavoitteena on palata tänne Blogistaniaan, tarjoilla enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä, nyt kun taas kommentitkin toimivat. Toivottavasti te olette edelleen täällä!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Vielä kerran.

Koska edellisen, samannimisen blogin kommenttien kanssa oli suuria vaikeuksia, aloitan vielä kerran alusta. Jos ei onnistu, pitää miettiä, missä voin jatkaa.