sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Lauantai-iltapäivällä aloitin matkani Keski-Suomesta, meinasin hypätä Turkuun menevään autoon, mutta ehdin sitten vielä onnekseni vaihtaa oikeaan. Miksi autiolta linja-autoasemalta samalla kellonlyömällä lähtevät autot lähtevät vielä samasta laituristakin? Bussi starttasi, kuljettaja avasi radion ja korviini vyöryi U2:n Sunday Bloody Sunday.

Voin suositella Aerlingusia, lento oli miellyttävä ja henkilökunta aivan loistavaa. Stuertti-Frank oli hyvin kiinnostunut kaikkien hyvinvoinnistra ja sellainen huumoriveikko, että elämäni piteni tovin jos toisenkin. Pidin hänelle pistekirjoitusoppitunnin ja hän kehotti minua ruoskimaan lentokenttäavustajaa Dublinissa, jotta tämä työntäisi pyörätuoliani nopeammin. Dublinin kenttä kuuluu niihin, joilla kaikki erityismatkustajat istutetaan pyörätuoliin.

Laulava taksikuski puhui niin vahvaa murretta, etten kolmannellakaan kerralla ymmärtänyt, kun tämä kysyi Helsingin säästä. Lohduttaudun sillä, että myös edellisen Irlannin reissun vaikeimmat aksentit kohdattiin takseissa. Dublinissa on gay pride -viikonloppu, "girls and boys are out!", tuumasi taksikuski. Aamulla jotain väsynyttä juhlijaa oksetti naapurihuoneen vessassa.




On my way to Northern Ireland I've reached Dublin, spent the night in the city where Gay Pride is taking place. Taxi driver had an accent indeed and the stuert in the plane was hilarious. I've had a good start for the travel.

Ei kommentteja: