Nyt se luvattu kuvapostaus, jossa Belfastin ihmeitä. Kaupungissa mietin, että pitäisikö ottaa yhteyttä kaupungintalon tai yliopiston puutarhuriin, jotta isän ja M:n nurtsistakin saataisi samanlainen - ensimmäisessä se oli kuin suoraan rullasta vedetty tasainen matto, jälkimmäisen nurtsissa oli kauniit suorat raidat, ei sellaiset mutkittelevat ja täplämäiset... Mietin myös kielen ja kuvien osuutta tämän maan konfliktissa, sillä työläislähiöiden seinät on yhä edelleen vanhojen seinämaalausten peitossa. Millaisia meidän lapsista kasvaisi, jos pyssymies kommandonaamiossaan osoittelisi kotitalon päädyssä koulumatkalla? Leirikeskuksen kuulumisina kerrottakoon että huomenna saapuu ensimmäinen ryhmä, jossa on 120 nuorta. Huh! Olen ollut vieläkin aika väsynyt kielen vaihdoksesta, joskin jo paremmassa vedossa kuin eilen. Päivä ei ollut aivan yhtä tiivis kuin eilen ja illalla tein rauhassa puolentoista tunnin kävelyretken ihan itsekseni, ah! Raitista ilmaa täällä kyllä halutessaan saa, päivällä käppäiltiin Empun ja Tompan kanssa rannalla tunti. Nimien oppiminen tuntuu vaikealta, samoin kontaktin ottaminen. Aksenttiin tottuminen on haastavaa eikä tunnu kivalta aloittaa keskustelua, kun tietää joutuvansa kysymään uudestaan ihan toistuvasti. Mutta kyllä se tästä vielä lähtee luistamaan. Nyt niitä kuvia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti