Edit: poimin tekstin tänään Facebookista tänne blogiini, koska minuakin näkövammaisena tämä tuokiokuva kosketti. Mutta kyseessä ei siis ole minun muistoni, vaan hieman eri sukupolven muistelot :)
***
"Sokkee, polkee, puolsokkee!"
Lasten pilkkalaulu kuuluu pihaltaHelsingin Munkkivuoressa kesällä 1964. Täytän tänään yhdeksän vuotta ja ne laulavat minulle. Että pitikin ruveta riitelemään sen pojan kanssa, joka talutti minut, lähes sokean kaverin tahallaan likaojaan. Jos vain olisin tiennyt, että hän on kulman Kingi, gimmojenkin mielestä.
Pilkkalaulu kaikuu yhä korvissani, kun vetäydyn autotallin oven taa itkemään. Mutta hei, nyt sieltä kuuluu uusi ääni. Tunnistan kaverin Pekaksi. Naapuritalossa asuva rehtori Haaviston poika käskee laulajia lopettamaan.
"Ei se kenenkään oma vika oo, jos ei nää kunnolla" sanoo tuo Pekka.
Huutelu katkeaa kuin seinään. Kingikään ei ivaa enää. Minä kuivaan kyyneleet ja mieleen juolahtaa: Pekasta varmaan tulee vielä jotakin.
Tytön ääni oven takaa: "Pekka, sä oot pihan Pressa."
Satakunnan Kansa 25.1.2012
Hannes Tiira on sokea tietokirjailija ja pastori. Ollut SDP:n ehdokas kunnallis- ja eduskuntavaaleissa.
***
Minun ääneni ei mennyt ensimmäisellä kierroksella mihinkään, sillä täältä puskasta on lähimmälle äänestyspisteelle Dubliniin autolla neljän-viiden tunnin matka suuntaansa, julksilla matkantekoon menee helposti vähintään tuplaten aikaa.
Toista kierrosta varten laitan tämän kuukauden tulot (117 puntaa) likoon ja matkustan edestakaisin. Ei ole sitten ainakaan minusta kiinni.
***
"Sokkee, polkee, puolsokkee!"
Lasten pilkkalaulu kuuluu pihaltaHelsingin Munkkivuoressa kesällä 1964. Täytän tänään yhdeksän vuotta ja ne laulavat minulle. Että pitikin ruveta riitelemään sen pojan kanssa, joka talutti minut, lähes sokean kaverin tahallaan likaojaan. Jos vain olisin tiennyt, että hän on kulman Kingi, gimmojenkin mielestä.
Pilkkalaulu kaikuu yhä korvissani, kun vetäydyn autotallin oven taa itkemään. Mutta hei, nyt sieltä kuuluu uusi ääni. Tunnistan kaverin Pekaksi. Naapuritalossa asuva rehtori Haaviston poika käskee laulajia lopettamaan.
"Ei se kenenkään oma vika oo, jos ei nää kunnolla" sanoo tuo Pekka.
Huutelu katkeaa kuin seinään. Kingikään ei ivaa enää. Minä kuivaan kyyneleet ja mieleen juolahtaa: Pekasta varmaan tulee vielä jotakin.
Tytön ääni oven takaa: "Pekka, sä oot pihan Pressa."
Satakunnan Kansa 25.1.2012
Hannes Tiira on sokea tietokirjailija ja pastori. Ollut SDP:n ehdokas kunnallis- ja eduskuntavaaleissa.
***
Minun ääneni ei mennyt ensimmäisellä kierroksella mihinkään, sillä täältä puskasta on lähimmälle äänestyspisteelle Dubliniin autolla neljän-viiden tunnin matka suuntaansa, julksilla matkantekoon menee helposti vähintään tuplaten aikaa.
Toista kierrosta varten laitan tämän kuukauden tulot (117 puntaa) likoon ja matkustan edestakaisin. Ei ole sitten ainakaan minusta kiinni.
7 kommenttia:
Voi että, toivon totisesti, että Pekka valitaan presidentiksi! Kaksi kertaa olen jo häntä näissä vaaleissa äänestänyt :)
Anonyymi, minäkin toivon! Nyt toivon myös, että saan tämän postauksen fontit kohdilleen...
Kiitos tästä, tarina on todella liikuttava! Jaoin sen Facebookissa kavereilleni ja myös Pekka Haaviston kannattajasivuilla, inspiraatioksi muillekin. Toivottavasti se oli ok.
Terveisin Anneli Miljard
https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=312555212112982&id=119610058074166¬if_t=like
Hei Anneli!
Kiva, kun jaoit! Itse poimin tämän Facebookissa ystäväni seinältä, mutta näkövammaispiirit (ja etenkin näkövammaisteologipiirit) ovat sen verran pienet, että tiedän Hanneksen itsekin. Tää on musta niin puhutteleva tarina, että sopii hyvin jakoon (ja Hannes itsekin päättänyt jakaa, koska on tämän lehden yleisönosastolle lähettänyt). Joissain ihmisissä tietyt arvot on vain tosi syvään juurtuneet, jo lapsesta asti nähtävissä.
Hei, olen itsekkin heikkonäköinen eli näkövammainen. Pystyn helposti kuvittelemaan itseni kenkiisi ja todellakin, tuollaiset asiat jäävät ikuisesti mieleen. Ääni meni täältäkin Pekalle tänään päivällä jo.
Hei Katriina, todellakin! Tarkennettakoon nyt vielä, että tämä ei siis ole mun tarinani vaan Hanneksen, poimin vain Facebookista tänne. Itsekin olen kyllä heikkonäköinen (tai täällä Pohjois-Irlannissa virallisesti sokea), mutta en siis Hannes :)
Mahtavaa kun viitsit uhrata aikaa ja rahaa antaaksesi äänesi! Tämä tarina kosketti minuakin syvästi.
Lähetä kommentti