Vapaaehtoiskaverini Teuvo tuli tänään yläkerran käytävässä vastaan, ojensi minulle valkoisen, täysvillaisen Aran-neuleliivin ja totesi, että jos koko passaa, niin liivi on minun. Olin puulla päähän lyöty - minun?! Teuvo oli kotona käydessään kertonut tiimimme jäsenistä ja maininnut, että pidän neulomisesta. Mummonsa oli sitten kysynyt, mikä minun kokoni on, johon Teuvo oli sanonut, ettei oikein tiedä. Mummo sitten ajankulukseen neuloa putkautti arvioidulla kokoluokalla tehdyn neuleen, jossa on Aran-neuleoppaasta ihailemiani lempikuvioita. En tiedä mitä sanoisin ja miten päin olisin! Liivi on kuin minun mittoihini tehty, se on täyttä villaa ja sellaisena harvinaisuus, varsin arvokas sellainen. Napit minun on valittava ja ommeltava itse, mutta napinlävetkin on valmiiksi laitettu. Kiitos! My fellow volunteer Freddie (and his granny) surprised me today by giving me a hand knitted Aran vest made of 100% wool. The garment is gorgeous, made by a guestimation and it fits me perfectly. I do not know what to say. What do you say?
1 kommentti:
Aikas komea neule ja vikkelä mummo! Nyt on muuten ne pari vaatekappaletta esillä Rapakon taakse blogissa.
-Apteekintäti N
Lähetä kommentti