Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Toissapäivän olin apea ja hiljainen, välttelin riitapukaria ja kiukun noustessa pintaan punoin suuria juonia marttyyrikruunusta ja syvista huokauksista. Miten maksaisin samalla mitalla takaisin ja käskisin tyypin mennä itseensä. I had plans of revenge, being mean and saying things like "Save your words." in an icecold voice. En kuitenkaan päässyt välttelytekniikkaa pidemmälle, kun Sissi eilen toimi viestinviejänä ja kysyi, onko kaikki kunnossa. Kuulemma känkkäränkkääjä oli jo oivaltanut, että jotain hän on nyt tehnyt väärin, mutta ei ymmärtänyt, mitä. Eilen illalla kutuin sitten kokoon rauhanneuvottelut. Pyysin tyypin juttusille, istuttiin alas aikuismaisesti ja sanoin, että pahoitin mieleni, kun olit toi töykeä, jopa törkeä pari iltaa sitten. Hän vakuutteli, että se ei ollut varmasti ollut tarkoitus, vaikkei itse tilannetta muistanutkaan. Pyydettiin anteeksi ja halattiin ja vaihdettiin puheenaihetta. Ja sitten, tadaa, keskustelun kulkiessa palaset loksahtivat kohdalleen, hän muisti mistä oli kiikastanut, pyysi vielä uudestaan anteeksi ja minulle valkeni, että olin vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan saadessani ryöpyn niskaani. Olo oli niin helpottunut koko illan, etten varmaan koskenut maanpintaa kertaakaan. Illalla suunnattiin porukalla kylille ja tanssittiin niin, että tänään selkä jomottaa ja kengänpohjat on varmaan monta milliä ohuemmat.