Life in a community is ups and downs. On a daily basis people enter other people's spaces without paying attention which leads into one throwing a party while the other would just like to chill and be still or other similar, somewhat akward situations. But that's ok and normal.
At times people have time to sit down to drink tea together as today before the grand all site clean up (I've practices my hoovering and mopping skills a lot!) and spontaneously playing "validation wheel" - spinned a pen on the dinner table and gave nice feedback to everyone in their turn when the pen pointed them. A true moment of tea and sympathy!
The life of volunteers is regulated by rotas. Work rotas, worship rotas, all kinds of rotas. Different people are off at the same time and during the last rota loads of people spent time together on their days off. Went to (London)Derry to party, went to Belfast to chill, visited families together. I wanted to have space or heard of the plans on a very short notice and wasn't invited. Maybe people thought that I wouldn't be interested, I don't know. On this rota I decided to spend time with the team, especially now as I'm going home for the funeral and then to London. But a lot of the others want to be spontaneous and not plan, or just stay home and do nothing, or be alone. Or they have different days off than I do.
The language is a limit, border. My social skills seem to be on holiday. I can't find a connection to the people I'd like to and I don't understand why.
At times I'm glad I have the return flight booked, staying at home with grandpa is such a tempting option now.
***
Samalla otsikolla olin tehnyt muistiinpanoja jo parin-kolmen viikon täälläolon jälkeen:
Pyykkikoneita on tässä taloudessa kaksi. Ihmisiä sen sijaan on kolmattakymmentä. Suositeltua olisikin, että kaikki pesisivät pyykkinsä 30-asteen ja 30-minuutin pikaohjelmalla ja käyttäisivät talon tarjoamaa voimakkaasti hajustettua peruspesupulveria. Kun yksi asukkaista on kaltaiseni hankala hippi, joka tahtoo pestä vaatteensa niille tarkoitetuissa lämpötiloissa (tai esim. vessan käsipyyhkeen ja toista viikkoa kunnolla kuivumatta muhineen kylpypyyhkeen 60 asteessa) asianmukaisilla ohjelmilla, syntyy ongelmia. Hippipesupähkinöitäkin ajatellen on suotavaa käyttää lämpötilaa, jossa pesuaine liukenee pähkinöistä. Kuuvan ohjuskriisin kaltaista ilmapiiriä oli havaittavissa aamutuimaan, kun yhdeksään mennessä koneelliseni olivat jurnuttaneet kaksi tuntia eikä pyykkikone ollutkaan tavalliseen tapaan vapaana. Mitä tästä opin? Jatkossa pesen superpitkillä ohjlemilla vain yhtä koneellista kerrallaan, ehkä sillä saadaan rauha maahan.
Minun päivärytmini on erilainen. Menen nukkumaan puolen yön aikaan, nousen seitsemän-kahdeksan korvilla. Jos muut vapaaehtoiset saavat valita, nukkumaan mennään kolmen-viiden hujakoilla ja sängystä noustaan vasta puolilta päivin. Nautin hiljaisista, rauhallisista aamuista, kun minulla on aikaa itselleni, mutta suren sitä, että sosiaalisista kuvioista menee iso siivu sivu suun, kun valtaosa asioista tapahtuu aikaan, jolloin minulla ei ole enää aivotoimintaa.
Huonekaverini Sissi on herkkäunisin koskaan tapaamani henkilö. Huoneessa ei voi tehdä mitään ilman, että hän herää. Minä sen sijaan en herää mihinkään, hädin tuskin omaan herätyskellooni :)
***
Despite all this, I love being here and I wouldn't change it to anything else. It's just the times when you "try your best and you don't succeed" that make me feel slightly blue.
At times people have time to sit down to drink tea together as today before the grand all site clean up (I've practices my hoovering and mopping skills a lot!) and spontaneously playing "validation wheel" - spinned a pen on the dinner table and gave nice feedback to everyone in their turn when the pen pointed them. A true moment of tea and sympathy!
The life of volunteers is regulated by rotas. Work rotas, worship rotas, all kinds of rotas. Different people are off at the same time and during the last rota loads of people spent time together on their days off. Went to (London)Derry to party, went to Belfast to chill, visited families together. I wanted to have space or heard of the plans on a very short notice and wasn't invited. Maybe people thought that I wouldn't be interested, I don't know. On this rota I decided to spend time with the team, especially now as I'm going home for the funeral and then to London. But a lot of the others want to be spontaneous and not plan, or just stay home and do nothing, or be alone. Or they have different days off than I do.
The language is a limit, border. My social skills seem to be on holiday. I can't find a connection to the people I'd like to and I don't understand why.
At times I'm glad I have the return flight booked, staying at home with grandpa is such a tempting option now.
***
Samalla otsikolla olin tehnyt muistiinpanoja jo parin-kolmen viikon täälläolon jälkeen:
Pyykkikoneita on tässä taloudessa kaksi. Ihmisiä sen sijaan on kolmattakymmentä. Suositeltua olisikin, että kaikki pesisivät pyykkinsä 30-asteen ja 30-minuutin pikaohjelmalla ja käyttäisivät talon tarjoamaa voimakkaasti hajustettua peruspesupulveria. Kun yksi asukkaista on kaltaiseni hankala hippi, joka tahtoo pestä vaatteensa niille tarkoitetuissa lämpötiloissa (tai esim. vessan käsipyyhkeen ja toista viikkoa kunnolla kuivumatta muhineen kylpypyyhkeen 60 asteessa) asianmukaisilla ohjelmilla, syntyy ongelmia. Hippipesupähkinöitäkin ajatellen on suotavaa käyttää lämpötilaa, jossa pesuaine liukenee pähkinöistä. Kuuvan ohjuskriisin kaltaista ilmapiiriä oli havaittavissa aamutuimaan, kun yhdeksään mennessä koneelliseni olivat jurnuttaneet kaksi tuntia eikä pyykkikone ollutkaan tavalliseen tapaan vapaana. Mitä tästä opin? Jatkossa pesen superpitkillä ohjlemilla vain yhtä koneellista kerrallaan, ehkä sillä saadaan rauha maahan.
Minun päivärytmini on erilainen. Menen nukkumaan puolen yön aikaan, nousen seitsemän-kahdeksan korvilla. Jos muut vapaaehtoiset saavat valita, nukkumaan mennään kolmen-viiden hujakoilla ja sängystä noustaan vasta puolilta päivin. Nautin hiljaisista, rauhallisista aamuista, kun minulla on aikaa itselleni, mutta suren sitä, että sosiaalisista kuvioista menee iso siivu sivu suun, kun valtaosa asioista tapahtuu aikaan, jolloin minulla ei ole enää aivotoimintaa.
Huonekaverini Sissi on herkkäunisin koskaan tapaamani henkilö. Huoneessa ei voi tehdä mitään ilman, että hän herää. Minä sen sijaan en herää mihinkään, hädin tuskin omaan herätyskellooni :)
***
Despite all this, I love being here and I wouldn't change it to anything else. It's just the times when you "try your best and you don't succeed" that make me feel slightly blue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti