keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Mummolan marraskuu. November at grandparents'.













The sun is dying. It doesn't rise every day and when it does, it's so beautiful that it makes you cry. It makes you think about the granny who loved the beautiful sunny days. And the darkness and all the shades of dead and grey make you think of the granny who was tired and ill and ready to go. I miss her so much. She is present all the time, in all the non spoken words, in every deep breath my granda takes. The November in this home is so different from the November in the other.

For the internationals I can tell that the sunset photos have been taken between 2 and 3 in the afternoon.

2 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Sä otat ihan uskomattoman kauniita kuvia!

Jakseluja.

<3 Kaisa

neitinomad kirjoitti...

Kiitos Kaisa <3 Mä en ole koskaan tehnyt kameralle mitään (mikä näkyy likapisteinä noissa aurinkoisissa kuvissa...), mutta kameran oletusasetukset on sillein kivasti, että värisävyt tuntuu osuvan usein aika kohdalleen :) Ja kiitos jaksuista, kyllä tää arki tästä taas asettuu, täytyy vaan toivoa, että ukinkin arki asettuisi. Katselin sun kuvia just eilen FB:ssa ja mietin, että mitähän sulle kuuluu.