Meidän yhteisöllä on retriittikeskus vartin ajomatkan päässä. Käytiin vähän huilaamassa, hengaamassa ja vaihtamassa maisemaa. Sielu lepäsi, paluumatkalla minibussin ikkunan läpi nappasin kauneimmat värit pitkään aikaan. Olkaa hyvä, jaan ne teillekin.
Kolmen viikon perehdytys on päättynyt ja tositoimet alkoivat. Minä aloitin 3,5 päivän vapailla, passar bra. Tiistaina kävin terveyskeskuksessa, täällä kaikki terveyskeskukseen kirjautuvat käyvät tsekattavana. Menen maanantaina uudelleen toisen lääkärin luokse kertomaan silmistäni ja saanen lähetteen erikoislääkärille. Lääkäri kehui käsilaukkuani, olin myös joko laihtunut hieman tai sitten terppalan vaaka puhui eri kieltä kuin meidän kylppärivaaka keskuksessa. Kotilomalle moottoripyöräilevälle Turrille lääkäritäti tuumasi ovea avatessaan, että "if I were your mother I'd start praying right now."
Minä tulin lomalle isäntäperheeseen Belfastiin, ihanaa olla tavallisessa talossa ja nähdä muitakin ihmisiä kuin niitä, keiden kanssa asun ja työskentelen. Tänään kävelin keskustaan, keskustassa ja takaisin. Ostin uudet kengät, kirpparilta hammasmukin ja hammasmukille kaverin sekä yhden joululahjan. Oxfamin toisesta kaupasta, jossa myytiin uutta tavaraa, ostin pari kirjaa ja ison teemukin, koska keskuksen Ikea-mukit on liian pieniä ja tylsiä. :) Herkkukaupasta löysin paikallisia karkkeja (lounasnälkään) ja yliopistoalueelta kantakahvilan ja -meksikolaisen. Nam nam! Apteekintätikin saa sittenkin synttärikortin, vähän nolottaa olla viikkokaupalla myöhässä. Paikallisen vammatalon myymälästä löytyi yhtä sun toista elämää helpottavaa ja uusi himotuksen kohde - kaunis näkövammaisille tarkoitettu jalkalamppu! Himoinnen sitä vielä hetken ennen kuin ostan, jotta ehdin pohtia, miten saan sen toimitettua aikanaan takaisin Suomeen...
Mitähän te haluaisitte kuulla täältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti