Another day in par.. Belfast.

I had good intentions when I opened the door in the morning after sleeping two hours more than I'd normally do. A quick visit to Jessops to buy something to clean the lens of my SLR with, then Linenhall Library, the City Hall and Ulster Museum. Well, you might have already guessed, that it didn't really work out the way I had planned... After walking to town I bumped into M, one of my fellow volunteers from the beginning of the month. In the traffic lights! I followed him to Boots and bought an Innocent smoothie, then followed him to the bus stop just to have a wee chat. Finding the Jessops camera shop was trickier than I had thought. I knew the address but didn't know any street names. But lucky me, I found my way to Best Vintage and oops, my "how to survive the year with one hoodie and one cardigan"-problem was suddenly solved. With the help of 25 pounds. The shop was fabulous, I need to take my brother and his girl there if they ever make it here. After some hard thinking I made a guestimation and found my way to the High Street. The nice man in the Jessops showed an ugly face when I told that I had never cleaned the lens of my 1-year-old camera. However, I got what I needed and decided to stick to my plan of visiting sophisticated destinations. But. The Linen Hall Library had closed its doors at 1.30pm in order to train their staff. I decided to skip the City Hall because I didn't have my cane with me and I wasn't sure how the lighting would be indoors (I know, this is not very convincing...) and walk to the Botanic Avenue instead. Just as my host mum, I then decided to make a tiny detour to check if Oxfam (Home) would have any bedlinen and ended up bying a tea pot and something small for my friend for Christmas. In the post office the lady would put a million stamps on my letters and cards and the queue was just growing behind me. Have you noticed that all the post offices in the world are using the same round orange sponges that are in the dark green rubbery spongeholders? It might be a successfull business idea to break into the post office sponge market, because there might be a monopoly. To be fair to myself I have to say that I did enter the Ulster Museum. I just didn't have any specific urge to go any further, so I took a stroll through the Botanic Gardens and came home. With all my shopping that I wasn't supposed to do. Oops.

Sielu lepää.

Meidän yhteisöllä on retriittikeskus vartin ajomatkan päässä. Käytiin vähän huilaamassa, hengaamassa ja vaihtamassa maisemaa. Sielu lepäsi, paluumatkalla minibussin ikkunan läpi nappasin kauneimmat värit pitkään aikaan. Olkaa hyvä, jaan ne teillekin.

Kolmen viikon perehdytys on päättynyt ja tositoimet alkoivat. Minä aloitin 3,5 päivän vapailla, passar bra. Tiistaina kävin terveyskeskuksessa, täällä kaikki terveyskeskukseen kirjautuvat käyvät tsekattavana. Menen maanantaina uudelleen toisen lääkärin luokse kertomaan silmistäni ja saanen lähetteen erikoislääkärille. Lääkäri kehui käsilaukkuani, olin myös joko laihtunut hieman tai sitten terppalan vaaka puhui eri kieltä kuin meidän kylppärivaaka keskuksessa. Kotilomalle moottoripyöräilevälle Turrille lääkäritäti tuumasi ovea avatessaan, että "if I were your mother I'd start praying right now."

Minä tulin lomalle isäntäperheeseen Belfastiin, ihanaa olla tavallisessa talossa ja nähdä muitakin ihmisiä kuin niitä, keiden kanssa asun ja työskentelen. Tänään kävelin keskustaan, keskustassa ja takaisin. Ostin uudet kengät, kirpparilta hammasmukin ja hammasmukille kaverin sekä yhden joululahjan. Oxfamin toisesta kaupasta, jossa myytiin uutta tavaraa, ostin pari kirjaa ja ison teemukin, koska keskuksen Ikea-mukit on liian pieniä ja tylsiä. :) Herkkukaupasta löysin paikallisia karkkeja (lounasnälkään) ja yliopistoalueelta kantakahvilan ja -meksikolaisen. Nam nam! Apteekintätikin saa sittenkin synttärikortin, vähän nolottaa olla viikkokaupalla myöhässä. Paikallisen vammatalon myymälästä löytyi yhtä sun toista elämää helpottavaa ja uusi himotuksen kohde - kaunis näkövammaisille tarkoitettu jalkalamppu! Himoinnen sitä vielä hetken ennen kuin ostan, jotta ehdin pohtia, miten saan sen toimitettua aikanaan takaisin Suomeen...

Mitähän te haluaisitte kuulla täältä?

Tänään mietin kulttuurieroja.

Sitä, miten toisten mielestä hippityttö J. oli kuin huumeissa, sekava ja rasittava, minusta ihana, omilla aivoillaan ajatteleva, jalat maassa.

Sitä, miten toisten mielestä kaikki vaatteet pitää pestä 30 asteessa, koska 40 ja 60 asteen ohjelmat on turhia ja tarpeettomia.

Sitä, miten joidenkin käsitys juoruista on erilainen. Että toisten toilailuista kertominen ja avoin arvostelu on ihan okei.

Sitä, miksi aina vaan on vieras olo. Toisaalta kotoisa, toisaalta vieras. Sitä, miten aina tulen paremmin juttuun niiden muiden kanssa, kesävapaaehtoisten, lyhytaikaisvapaaehtoisten, tämän yhteisön jäsenten, aikuisten, erilaisten kanssa.

Sitä, miten tässä maassa se, että jollain on rastat, on vaihtoehtoisuutta. Saisikohan nämä slaagin, jos leikkaisin siilitukan?

Sitä, miten työmoraali on erilainen eri maissa.

Sitä, että mitähän tästäkin tulee.

Turre.

Turre on vapaaehtoisporukassa oikea helmi ja ainoa, jonka tunsin etukäteen. Usein juuri Turre ymmärtää , mitä minun päässäni liikkuu ja osaa pohtia asioita monelta kannalta. Tyyppi opiskelee filosofiaa avoimessa yliopistossa etäopintoina kotoa käsin, jakaa arkensa seitsemän päivän viikon sijaan kuuteen 28-tuntiseen vuorokauteen eikä käytä kenkiä muulloin kuin moottoripyöräillessään. Huomaan, että takaraivossani asuu joku konservatiivi, jolle moni uusi asia aiheuttaa päänvaivaa ja kummastusta. :)

Ei edes talvella. Flipflopit viuhuen vaan! Osti se sitten keittiötöitä varten kengätkin. Sellaiset kengät, joissa on varpaat erikseen. Tänä aamuna parka purskautti aamukahvit rinnuksilleen, kun kerroin ostaneeni nettikaupasta joululahjoja.

Saari on vihreä ja sininen.

Tämän saaren luonto pysäyttää. Saari on todella vihreä. Ja sininen.

Spontaani & letkeä.

Tässä maassa on erilainen mentaliteetti.
There's a different mentality in this country.

On suunniteltu tiivis kolmen viikon perehdytys.
A three-week-induction full of programme has been planned.

Mutta kun yhtäkkiä alkaakin aurinko paistaa, pidetään loppupäivä vapaata ja lähdetään rannalle.
But when the sun comes out, we call it a day and head to the beach.

Yksi flunssainen paikallinen pistää shortsien ja tpaidan päälle toppatakin, ottaa pyyhkeen mukaan ja päättää mennä mereen (+10). Viisi muuta seuraa perässä. Päiväntasaajalta saapunut ui ensi kertaa valtameressä, heittää voltteja rannalla. Hymyä ja naurua.

A local with a flu wears his shorts and a tshirt and a winterjacket, takes a towel and decides to swim in the sea (+10). A few others followed. The one from the Equator swam for the first time in the ocean and did a few backflips on the way.

Me menemme kaupunkiin, ostamme jugurttia ja alennussuklaata. En löytänyt kaunista hammasmukia vielä. We went in town, bought some yoghurt. I didn't find a pretty mug for brushing my teeth. Yet.

Mun unelma. My dream.

Tänään oivalsin, että se unelma, joka on vuosia ollut muutama esite muuttolaatikossa, pöytälaatikossa, jääkaapin ovessa, milloin minkäkin paperin välissä, on yhtäkkiä muuttunut todeksi. Minä asun, siis todella asun, vuoden ajan kristillisessä yhteisössä tällä vihreällä konfliktien repimällä saarella, jossa syksy tarkoittaa sitä, että viidessä minuutissa kirkas auringonpaiste voi taittua kaatosateeksi. Minä asun yhteisössä, jossa esimiehenäni on huumorintajuinen Leena, kuukauden ajan saan nauttia kesäesimieheni Svenin seurasta. Jaan huoneeni joukon nuorimman, vähän epävarman ja äärettömän suloisen Sissin kanssa. Yritän olla nostamatta jalustalle monilahjakkuus-Ronia, ihailen suunnattomasti elämäntapaintiaani-Turria ja tunnen oloni kotoisaksi suomalaisen raskaan musiikin suurkuluttajan, hurjan näköisen, mutta kasvissyöjäksi tunnustautuvan Mörrin seurassa. Sitten on rapakontakaiset tytöt, huippuyliopiston kasvattama huippukaunis Elsa ja omalla tavallaan radikaalikin, espanjaa pulputtava Milli. Naapurimaan tummaääninen Aava ja joukon vanhin, joka ei olekaan Setä vaan Isukki. Sekä tietenkin saksalainen Poju, oikeaa pikkuveliainesta.

Kuinka onnellinen tästä perheestään saa olla?

Täällä on hyvä.

Uusi perhe ja työyhteisö vaikuttaa hyvältä. Huonekaverina joukon nuorin, Sissi. Juttukaverina Roni, joka on opettanut englantia Aasiassa ja pyöräillyt yksin pitkin Pohjoismaita - lupasi tulla Suomeen ajamaan tandemin etupäätä. Teppo, nörtähtävä älykköpoika rapakon takaa. Mörri, hurjaakin hurjemman näköinen kasvissyöjä, jonka käsissä tiskivuori talttui hetkessä. Turri, joka hiihtelee tuttuun tapaansa ilman sukkia ajettuaan moottoripyörällä sateisen maan halki, pyörän päällä oman painonsa verran tavaraa. Ja monia, monia muita, joista tulee perhe, henki ja elämä täksi vuodeksi. Miten onnekas voikaan ihminen olla?

I am so lucky. So lucky to have this team. Ronny promised to ride a tandem bicycle around Finland with me. Sissi is my roommate, the youngest of the team. Furry walking around with bare feet as always. I am so lucky and blessed.

Bits and pieces - sitä sun tätä.

Yleisön pyynnöstä yritän blogata jatkossa enemmänkin kaksikielisesti.

I'll try to write more in English in the future :)

Matka Belfastiin sujui, joskin välillä takellellen. Lentokentältä Belfastiin matkalla ollut bussi joutui seisahtumaan moottoritien varteen, kun moottori ylikuumeni. Varabussia odoteltiin toista tuntia, sillä aikaa pari ohiajanutta bussia poimi kiireisimpiä mukaansa ja lopulta, bussiyhtiön mekaanikkojen käytyä huoltoretkellä, päästiin jatkamaan seuraavalle pysäkille vanhalla bussilla hissuksiin körötellen. Newryssä sitten vaihdettiin autoa ja olin lopulta Belfastissa 2,5 tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. Matkaseuraksi bongasin lentokentän bussijonosta saksalaisen Pojun, joka on tulossa samaan paikkaan vapaaehtoiseksi!

The bus travel from Dublin airport to Belfast was full of adventures as the engine of the bus overheated and we had to pull over on the motorway. I was lucky to have met the German Lad - another volunteer from my team! The company was good :)

Perheeni on ihana, vanhemmat ja kolme minua hieman nuorempaa tytärtä sekä ihanaakin ihanampi vanha koira! Asuvat Belfastin keskustan tuntumassa omakotitaloalueella, jossa heillä on kaunis kolmikerroksinen talonpuolikas, jossa on ihanaakin ihanampi valoisa keittiö ja pieni takapiha kukkaruukkuineen. 10-vuotias koiralady käy sitten vapaa-ajan harrastuksenaan kaivamassa kukat purkeistaan sitä mukaa, kun varaäiti L. niitä sinne istuttelee :D Perheen äiti on lääkäri ja osasi kertoa silmäkuvioistakin kaiken tarpeellisen, jotta minun ei tarvitse huolehtia hoitoon pääsystäni yms.

My host family is adorable! I've felt so welcome and enjoyed my weekend at their lovely house with the most adorable dog who is dreaming of a future in gardening business. I've got my own room for the first time in two years, such luxury!

Olen jo tavannut tulevat työ- ja asuinkaveritkin, joten pysykäähän linjoilla!

I've met the volunteer team too, so stay tuned - more to come!

Tervetuloa!

Ystävä saa vauvan ihan tuossa tuokiossa. Lähetin ystävälle ja vauvalleen paketin, toivon sen menneen perille.

Lusikat liikkeellä.

Sain viime viikolla Kirkon Ulkomaanavun Lusikkaliikkeen lusikoita jaettavakseni. Niitä voi laskea vapaaksi, löytää ympäri Suomea ja laskea liikkeelle uudelleen.

Tarkoituksena on herättää ihmisiä ajattelemaan ja toimimaan nälänhädän pysäyttämiseksi. Lusikoiden liikehdintää voi seurata Facebook-sivulla. Sieltä löytyy myös ohjeet omien lusikoiden vapauttamiseen sekä koordinaatit jo liikkeelle laskettujen lusikoiden metsästykseen.

Onnea matkaan!