Viikonloppuna vihdoin sain päätökseen naapurintädille tehdyn syntymäpäivähuivin.
Sellaisen muodikkaan, paksun ja muhkean pyöröneuleena tehdyn.
Synttärit oli tammikuussa.
Tein vähän palmikkosuunnitelmia etukäteen, loin silmukoita sen verran kuin huvitti ja sitten vaan neuloin ja vedin lonkalta milloin mitäkin muunnelmaa, kun en muistanut, mitä olin tehnyt viimeksi tai muuten vaan alkoi pitkästyttää.
Sellainenhan siitä sitten tulikin, kotikutoinen.
Kirjoitin oheen kirjeen, että sopii ehkä huiviksi, hartiahuiviksi, tuubitopiksi, minimekoksi, hameeksi vyön kanssa, uudelle vauvalle makuupussille, jo olemassaoleville taaperoille viltiksi ja kyllä se varmaan toimii ihan jättiläismäisenä pölyrättinäkin. Tai mikset pingottaisi sitä korin ympärille ja säilyttäisi siinä vaikka legoja vaatehuoneen nurkassa.
No, tulipahan tehtyä.
Sellaisen muodikkaan, paksun ja muhkean pyöröneuleena tehdyn.
Synttärit oli tammikuussa.
Tein vähän palmikkosuunnitelmia etukäteen, loin silmukoita sen verran kuin huvitti ja sitten vaan neuloin ja vedin lonkalta milloin mitäkin muunnelmaa, kun en muistanut, mitä olin tehnyt viimeksi tai muuten vaan alkoi pitkästyttää.
Sellainenhan siitä sitten tulikin, kotikutoinen.
Kirjoitin oheen kirjeen, että sopii ehkä huiviksi, hartiahuiviksi, tuubitopiksi, minimekoksi, hameeksi vyön kanssa, uudelle vauvalle makuupussille, jo olemassaoleville taaperoille viltiksi ja kyllä se varmaan toimii ihan jättiläismäisenä pölyrättinäkin. Tai mikset pingottaisi sitä korin ympärille ja säilyttäisi siinä vaikka legoja vaatehuoneen nurkassa.
No, tulipahan tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti