Äiti lähetti postissa muutaman viikon takaisen Kotimaan, jossa oli juttua Valamosta ja luostariyhteisöä kohdanneesta kriisistä. Jutussa todettiin, että yhteisöelämä on raadollista.
Niin on, allekirjoittanut todistaa.
Kun taloa vaivaa flunssakierre ja ihmiset on loman tarpeessa, känkkäränkkää ja virtahepoa olohuoneessa on vaikea välttää. Kun ihmisten kanssa asuu ja työskentelee samojen seinien sisällä, luonteenpiirteet korostuu korostumistaan. Yksi katsoo oikeudekseen lintsata koulutuksesta ja sitten kritisoida sitä huhupuheiden perusteella. Toinen katsoo oikeudekseen olla ilkeä ja puhua pahaa. Sitten on joukko hännystelijöitä ja jeesmiehiä ja kaiken kruunaa se, että ulkona on niin huono sää, ettei kaupunkiinkaan voi kävellä kaikkea tätä pakoon. Minussahan ei ole mitään vikaa.
Tuntuu siltä, että pään päällä on tonni kiviä ja tässä sitä vaan odotellaan, että niitä alkaa sataa.
Niin on, allekirjoittanut todistaa.
Kun taloa vaivaa flunssakierre ja ihmiset on loman tarpeessa, känkkäränkkää ja virtahepoa olohuoneessa on vaikea välttää. Kun ihmisten kanssa asuu ja työskentelee samojen seinien sisällä, luonteenpiirteet korostuu korostumistaan. Yksi katsoo oikeudekseen lintsata koulutuksesta ja sitten kritisoida sitä huhupuheiden perusteella. Toinen katsoo oikeudekseen olla ilkeä ja puhua pahaa. Sitten on joukko hännystelijöitä ja jeesmiehiä ja kaiken kruunaa se, että ulkona on niin huono sää, ettei kaupunkiinkaan voi kävellä kaikkea tätä pakoon. Minussahan ei ole mitään vikaa.
Tuntuu siltä, että pään päällä on tonni kiviä ja tässä sitä vaan odotellaan, että niitä alkaa sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti