Ystävät toteuttivat unelmansa ja ostivat toisen kodin Nizzasta. Kävelykeskustasta, kivenheiton päässä merestä. Pienten kahviloiden ja leipomoiden yläpuolelta, missä aamiaisen voi nauttia suurella terassilla. Sitä saa vuokrata ja niin päätin tehdä.
Ensimmäinen viikko kului luottomatkaseurassa. Pienelläkin budjetilla voi tehdä paljon. Ostaa tuoreita hedelmiä ja vihanneksia vihannestorilta, tehdä herkkusalaatteja ja lasagnea, reissata formulakatsomorakennustyömaiden valloittamaan Monacoon ja poiketa paluumatkalla Ezeen, jossa sisäpihan baarikeitaasta matka jatkui puolitoista tuntisella vaelluksella vuorenrinnettä ylöspäin. Voin kertoa, ettei se ollut ihan sokeille tarkoitettua puuhaa eikä tämä lihava leidi selvinnyt aivan vuorigasellien ketteryydellä! Pikemminkin meno oli aikamoista huffing and puffing kuten eräs brittituristi totesi toisessa paikassa puolisonsa menoa katsellessaan. Ylhäällä odotti kuitenkin mitä parhain palkinto, keskiaikainen pikkukylä!
Myös Henri Matissen museossa piipahdimme, hortoilimme Nizzan vanhan kaupungin kujia ja nökötimme tunnin kivikkoisella rannalla. Yksi matkaseurueestamme sai vatsapöpön, joten loppureissua kulutettiin myös kotosalla - mutta onneksi meillä olikin viihtyisä kattohuoneisto eikä mikään hotellikoppero!
La Bella Nissa! Pohdin jo, voisiko tänne tulla kirjoittamaan gradua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti