Call me mama! Godmama!

On Sunday night my friend called me and in the end of our lenghty conversation she asked if I'd like to be her firstborn's godmother. I am so delighted!

I've spent the last four days googling for gift options, enquiring my friends' experiences of gifts both as godparents and parents and googled a little more. There is so many traditions when it comes to baptism and some of them are just ridiculous if you ask me. Why should a 2-month old get cufflinks and who on earth wants to store their kid's first teeth in silver boxes once they come loose?!

My thoughts have wondered along the lines of traditional silver spoons with the wee one's details engraved in it or tiny silver cross necklaces. On the other hand a kickbike, a children's Bible or a good quality backpack for spare nappies and onsies for now and for daycare use later might've been nice.

In the end it looks like I'll end up with the most traditional: silver spoon. The same one I've got 26 years back.

Today the mailman brought me an invitation to the babtism. It says Godmother on the envelope and the card has F's tiny footprint on it. Am I getting old or what - there was an aaaawww and something wet in my eye after opening it...

Sosiaalinen ongelma.

Teologin kesän on usein yhtä leirielämää. Kotiin tullessa on vieraantunut ruuanlaiton kaltaisista arkirutiineista ja kun sitten vihdoin tarttuu toimeen, ei muistakaan että perusohjeita noudattamalla ruokaa tulee aina neljän päivän satsi kerrallaan. Tätäkin sinällään herkullista bataatti-vuohenjuustokeittoa syötiin kyllästymiseen asti. Haaveilen siitä, että syksyn tullen tästä lähiympäristöstä löytyisi omaa väkeä, jonka kanssa kokoontua vaikka kirkon jälkeen sunnuntaisin laittamaan yhteistä lounasta. Pikkukaupunkimaisuutta, yhteisöllisyyttä.

Edellinen leiri oli raskas, monellakin tapaa. Oli vaikeaa huomata olevansa se epäsuosittu henkilö, jonka nähdessään nuoret ottavat puolustusasennon ja vastaavat kaikkeen vänkytysäänellään. Here some attitude for you! Ilmiö on yhtä selittämätön kuin leikki-ikäisten päättömät ihastukset, esimerkiksi se pikku-James, joka kulki perässäni viikon hokien you're so funnya ja nimeäni. Ihmissuhdetaidot eivät ole vahvinta alaani ja se jäi vaivaamaan, etten vajaan viikon vaivaannuksen aikana keksinyt keinoa purkaa jännittynyttä tilannetta.

Ystävien parisuhteesta muodostui kolmio, kolmen ihmisen rakkaussuhde. Rikkoo normeja ja on pyörinyt imelessä paljon viime viikkoina. Annan itselleni aikaa tottua ajatukseen, jonka kaihertavuus taitaa jälleen kerran juontua omasta parittomuudestani. Kateus vie kalatkin vedestä, sanoisi äiti.