Päivä, jona sattui ja tapahtui.

Olen palannut kotimaan kamaralle ja lupaan palata Blogistaniaankin pikapuoliin, jahka tässä tekstissä kuvatut tietotekniset haasteet on saatu ratkaistua. Sillä...

... tietokoneen näyttö alkoi reistata välivuoden aikana ja kaksi viikkoa ennen Suomeen paluuta virustorjuntaohjelmakin kuoli. Laitoin mailia Kelaan ja minulle luvattiin näytön huolto ja uusi virustorjunta, joten iloisena matkalaisena retuutin koneenraatoni, jonka kannesta valmistajan nimikirjaimetkin ovat sen kolmivuotisen elinkaaren aikana rapisseet pois, Näkövammaisten Keskusliittoon huoltoon.

... tänään selvisi, että onnekseni mahduin kuin mahduinkin teologisen praktikumiin, eli seurakuntatyössä tarvittavien taitojen harjoitteluryhmään. Hiphurraa, minulla on ainakin teoreettinen mahdollisuus valmistua kandiksi ensi keväänä! Olkoonkin, että praktikum tarkoittaa aamukahdeksalta alkavia luentoja kolmena päivänä viikossa.

... iltapäivällä kirjoitin vihdoin työpaikkailmoituksen henkilökohtaisen avustajan hakua varten ja olin siihen kovasti tyytyväinen. Lähetin sen Facebookiin statuspäivityksen kautta, minkä jälkeen alkoi tapahtua. Facebook nimittäin sylkäisi minut kitusistaan ja ilmoitti tililläni olevasta epäilyttävästä toiminnasta. Tiedä häntä, mutta koska se halusi minun joko kirjautuvan palveluun isoisäni tietokoneelta (ei mahdollista) tai tunnistautuvan, päädyin monimutkaiseen henkilökortin skannausprosessiin - onneksi äidilläni on skanneri. Nyt sitten odotellaan, tunnistaako FB minut kortista, joka on muuten mennyt vanhaksi vuosi sitten... Hohhoijaa.

... iltapäivällä lähetin sähköpostia tietokonehuoltoon kysyäkseni huollon aikataulua. Kuulemma Kela ei haluakaan huoltaa konetta, vaan minun pitää hakea kokonaan uutta laitetta. No sinälläänhän uutinen on oikein hyvä, koska kolmevuotias kone hidastelee ja köhii minkä ehtii, mutta kun opintojen alkuun on kaksi arkipäivää ja uuden laitteen hakemista varten pitäisi käydä apuvälinekartoituksessa, puskee kylmä hiki pintaan väistämättä.

One day some dreams came true.

Our community has one of the warmest and loveliest people I've ever met. One of them is a man that has been there since the very beginning and knows what the volunteers are all about.

When I first called him to arrange to meet him and visit his house (that word is such an understatement!) near Belfast he was delighted and ready to find time for me.

And what a wonderful day I had!

I got picked up from my host-home's doorstep.

We drove on the lovely country roads and arrived to a beautiful sight: an old mill, beautiful and quirky stone building turned into a house of an architect.

I took too few pictures but was so busy enjoying the space, the light, the company, that please try to understand.

I got strawberries, blueberries and icecream. A rare treat these days!

Took a walk in the garden. 

And then a surprise! A drive to Nendrum, a monastic site on a gorgeous spot on a tiny island.

A cuppa tea in the garden from funky tea mugs and off we went.

Before I got dropped off at my host-home's doorstep we stopped at a former radio station that is being converted into the coolest lofts I've ever seen live. If only I was working somewhere - this would be the time to buy lovely houses in this country!