Palasin kuukaudeksi kotimaan kamaralle ja leiriarkeen. Menoa on ja meininkiä, toinen kokonainen päivä menossa ja ensimmäiset jengit on muodostuneet, jumalanpalvelus pidetty ja hyvästä ruuasta nautittu. Yöt on lyhyitä, kuten aina. Kaipaan kotiin Pohjois-Irlantiin, mutta samaan aikaan nautin siitä, että tässä maassa asiat tapahtuvat tietyllä tavalla, tutulla tavalla. Tuntuu hyvältä, että ihmiset ovat ajoissa ja että ylisosiaalisuutta pidetään ylisosiaaisuutena eikä tavoitetilana. Toisaalta on kurjaa, että tehokkuus painottuu niin, ettei opettajilla ole muka aikaa hiljentymiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti