Vuosi 2015.

Vuosi on ollut juurikin niin kiireinen, kuin mitä tämä blogi on ollut tyhjä.

Malin Head, Donegal

Tammikuussa aloitimme vuoden Keski-Suomessa. Joululomapäivät yhdessä miehen kanssa vanhoja kotinurkkia koluten olivat leppoisia. Kotiinpaluun jälkeen alkoi arki ja sainkin tehdä varsin mielekkään opiskelurupeaman seurakunnan varhaiskasvatuksen parissa. Pienten kerholaisten kanssa touhutessa opin yhtä sun toista kaksivuotiaan keskittymiskyvystä, nelivuotiaiden volyymista ja siitä, kuinka monet vaihtohousut päiväkerholaisille tulee pakata mukaan pissavahinkojen varalta.

Helmikuussa aloitin valtakunnallisen vammaisjärjestölehden kolumnistina ja viimeistelin pestiäni toisen järjestölehden päätoimittajana. Kalenterini mukaan olen lähinnä opiskellut ja vesijuossut.

Maaliskuussa tein lomamatkan Englantiin. Vierailin ystävien luona Cambridgessä, jonka talvinen kuulaus ja jäätävyys oli tuttua jo kolme vuotta aiemmalta reissulta. Olin perheen naisväen mukana anglikaanien perhejumalanpalveluksessa, joka oli suomalaisiin tapahtumiin verrattuna valovuosia meitä edellä. Cambridgestä matka jatkui paikallisbussilla Bedfordiin, jossa minut vastaanotti lämpimästi englantilais-hollantilainen ystäväpariskunta Pohjois-Irlannin ajoilta. Kahden ja puolen vuoden ero haihtui savuna ilmaan, kun illallistimme, joimme teetä ja neuloimme kuten aina ennenkin. Eri ikäiset ystävät ovat mitä suurin siunaus! Kotimatkalla Lontoossa hurautin metrolla Covent Gardeniin ja päädyin kiipeämään maailmanhistorian pisimmät kierreportaat maan tasalle. Siis todella varmasti varttitunnin nousu puuskuttavien eläkeläisturistien seassa! Never again! Maaliskuussa olen aloittanut myös toisen lopputyöni haastatteluaineiston keräämisen ja tavannut kaksi ala-asteaikaista luokkakaveriani.

Huhtikuussa ilmeisesti vain opiskelin ja harrastin akrobatiaa: lattia-akroa ja pariakrobatiaa.

Toukokuussa tapasin Lotta Aarikan. Hän lipsautti jonkin mediakohun yhteydessä vammaisuudesta alentavaan sävyyn. Tartuin siihen, hän ymmärsi pointtini ja tapasimme. Huikea henkilö ja nuori naisvaikuttaja!

Kesäkuussa aloitin kesätyöni pohjoisessa. Työskentelin suuressa seurakunnassa, jossa olin toivonutkin saavani opintojeni aikana yhden kesän viettää. Tahdoin nähdä erilaisen herätysliikekentän vaikutuksen kirkolliseen elämään ja tutustua kaupunkiin, joka on osalle perheestäni toinen koti.

Heinäkuussa kalenteri näyttää tyhjää. Sitä selittänee se, että olen ollut rippileirillä toisensa perään. Kuunnellut radiota, tehnyt käsitöitä ja mittaillut vieraan kaupungin katuja pohjoisessa. Kesä ei mennyt niin kuin toivoin. Työ oli organisoitumatonta, kesätyöläisten rooli puun ja kuoren välissä ja palkastakin tuli riitaa.

Elokuussa teimme miehen kanssa retken Pohjois-Irlantiin. Tuntui hyvältä näyttää omia entisiä kotikulmia toiselle. Teimme ihanan päiväretken Rathlinin saarelle, kävimme lintureservaatissa ylösalaisin rakennetussa majakassa ja patikoimme saaren läpi satamaan. Matkalle osui harmaahaikara, hylkeitä, lehmiä ja lampaita sekä kaksi kirkkoa. Siis kaikki, mistä kirkkohistoriasta ja luonnosta intoileva mieheni olisi voinut unelmoida. Miehen palattua kotiin reissasin vielä ystäväni E:n kanssa Donegaliin ja siellä Malin Headiin, Irlannin pohjoisimpaan kolkkaan. Teetä, kirjoja ja käveleskelyä. Jutustelua, nukkumista ja hyvää, syvää ystävyyttä. Reissun ensimmäisenä iltana mies kosi.

Syyskuussa lainasin matkalaukkuni ystävilleni, jotka lähtivät hakemaan kauan odotettua lastaan kotiin maapallon toiselta laidalta. Opiskelin kuin viimeistä päivää, puolen vuoden opinnot kuudessa viikossa. Tein antoisaa kurssia Hankenille ja näin ollen tahkosin opintoja kaikkiaan kolmessa eri yliopistossa. Antoisaa, mutta rankkaa, enkä välttämättä suosittelisi kenellekään.

Loka-marraskuussa en juuri tehnyt muuta kuin opiskelin, nyt alkusyksyä verkkaisemmin. Tarvitsen kiireen tuntua saadakseni aikaiseksi ja toiveistani huolimatta gradu junnasikin paikoillaan. Marraskuussa tein yhden yön kokousmatkan Tanskaan ja ehdin vähän metsästää servettejä häitä varten, mutta turhaan.

Joulukuussa minun piti muuttaa. Uudesta kodista kuitenkin löytyi torakoita, joten muutto peruuntui. Asunnon etsintä jatkui, opiskelin vähän ja leivoin joulukakkuja niin kotona kuin kirkollakin.