... madon tappaa. Eiku nappaa. Ajatus ei vielä ihan kulje.
Reippaana tyttönä heräsin klo 5.35 (ja 5.40 ja vielä 5.50) leipomaan banaanimuffinsseja harjoitusryhmän ohjaajalle ja avustajalle. Mitäpä sitä ei hyvän opettajan vuoksi tekisi?
Kuvista voi bongata myös elämäni ensimmäiseltä Hullut Päivät -retkeltä mukaan tarttunut heräteostos - Marimekon servetit.
3 kommenttia:
Ahkera oot! mä en töissä käydessäni jaksanut oikein ikinä herätä ainakaan ennen seitsemää - ellei ollut päivänavausviikko tai työntekijöiden aamuehtoollinen... Mutta nyt äippälomalla heräilenkin usein samaan aikaan kuin mies sattuu heräämään, tänäänkin kuudelta! outo homma.
Mä oon koittanut kääntää rytmini niin, että heräisin pian kuuden jälkeen arkisin, koska joka aamu samaan aikaan herääminen vaan auttaa mua jaksamaan paremmin. Tosin vielä en osaa mennä ajoissa nukkumaan, joten unet jää vähän lyhyiksi koko ajan...
Tämän viikon leivonta-aamut oli vain ihan poikkeuksellisia, koska eka piti tehdä jotain soveltavien ryhmänohjaajalle ja päivän vanhoja leipomuksia on mun mielestäni vain turha tarjota. Sitten seuraavana aamuna oli menossa maitoa vanhaksi, joten heräsin tekemään pannarin samaisten soveltavien vikalle kerralle, jotta saatiin ryhmän kanssa suut makeiksi.
No mä olen kanssa todennut että aamuisin suht samaan aikaan ja suht ajoissa herääminen tekee kyllä hyvää!
Ilahdutit varmasti montaa ihmistä... Tuoreet leipomiset on mitä parhaimpia siihen!
Lähetä kommentti