Sunset Season.

The sun is about to set to the sea any day now. In fact, it might have done it already today. The beautiful colours outside my window made me wander to the edge of the cliff but only a minute too late. Some other co-volunteers had wandered as well and found the best spots to follow the spectacle.

Passed.

The founder of our community passed away last week. The memorial service was gigantic with around 1000 guests. This weekend the community members have gathered together to one of the community weekends of the year and tonight we had our evening worship in his memory. Some stories were passed on, some sad and some hilarious. These two and the laughter are on my mind.

When the new site manager started in his job these words of encouragement were given:

"In this job you will meet some weird and extraordinary people that you won't meet anywhere else. Don't worry - the place seems to attract them."

Our community being a place where each one of us crosses boundaries and takes on jobs and chores that we've never tried before. On the early stages of the community one similar, great task was taken on by a community member who was slightly concerned of his ability to fulfil it. "What happens if this won't work?" he asked. "You will learn a lot" was the answer.

Home Sweet Home.

While I was away, the summer had arrived: the fountain was open and the children and dogs playing in it (and it was maybe +6 Celsius degrees warm).

I had missed the salty breeze on my face, the ocean views and the sound of stones rattling on the shore when the wave pulls out. And because of the summer there was the smell of the sea weed too.

I would like to thank Samsonite for making brilliant suitcases that roll nicely on sand, mud and golf courses.

Etsy unelmiasi.

Tuppulassa on lauantaina markkinat ja minun lankakauppani täti toivoi, että toisin neulomuksiani myyntiin. Ehdin lopulta kutaista vain yhden vauvavillatakin, mutta markkinat on jatkossa kuukausittain ja toivottavasti kysyntää riittää.

Haaveilen Etsy-kaupasta, jossa voisin myydä tuotoksiani ja jonka tulot voisin pistää säästöpossuun reissurahastoa kartuttamaan. Nimikin on jo mielessä, joten ehkä syksymmällä.

Haikeilen Belfastissa koti-ikävän kourissa, makaan lainasiskon rapisevan peiton päällä ja kuuntelen sateen ropinaa kattoikkunaan. On ikävä kotiin, jossa eilen juotiin viiniä ja syötiin suklaata ja oltiin kotoisasti. Kotijesuiitta antoi käyttämättömät, liian pienet tennarinsa minulle, joka olin juuri murehtinut itsekseni kesän kengättömyyttä. Meillä oli mukavaa ja tänään keskuksessa oli häät, joiden huipennuksena toiset pistävät jalalla koreasti paraikaa, en tiedä tuleeko minulle mahdollisuus nähdä ja kokea toinen ceilidh. Toisaalta on ikävä toiseen kotiin, kirpeään kevätaamuun, jossa aurinko häikäisee hangilta. Mummolan aamupalapöydästä avautuva järvinäköala, kaikki veljet ja ruispuuro, kunnon juusto ja jugurtti. Tämä ristiveto taitaa olla vain enteilyä siitä, millainen se seuraava, ihan oikea ja kokonainen lähtö tulee olemaan.

Takapakki.

Otin yhteyttä sosiaalityöntekijääni tarkistaakseni henkilökohtaisen avustajani tuntimäärät. Selvisi, että avustajapäätökseni ei ole enää voimassa ja minun täytyy anoa avustajaa uudelleen. Sinällään asia ei ole monimutkainen, koska vammani vuoksi olen oikeutettu apua saamaan ja opiskelijana avulle on vissi tarve, mutta tämänkaltaisten prosessien aloittaminen ulkomailta käsin on haastavaa, etenkin kun minulla ei ole tällä hetkellä osoitetta Helsingissä, vaikka se kotikuntani onkin.

Opintojen suhteen en ole saanut aikaan mitään muuta kuin suunnitelmia, jostain syystä tämä toteutusvaihe aina tökkii.

Viikon päästä olen kuitenkin jo lomalla ja toivoakseni saan ajatukset irti vapaaehtoistöistä ja saan edistettyä Suomen arkikuvioita edes johonkin suuntaan.