Yksi tämän välivuoden tavoitteista oli opiskelumotivaation löytäminen.
No, löydetty on.
Työ, josta pääasiallisesti nautin, on pääasiallisesti hyvin kaukana akateemikon arjesta. Tänään pesin kolmisenkymmentä ikkunaa, imuroin ja moppasin. Kaavin keittiön työtasoista irti oluttahmaa, kakunjäämiä ja ties kuinka kauan kulhoissa asunutta omenapaistosta. Yhteisöelämän riemuja.
Tampereen aikaisista opiskelukavereista yksi oli valmistunut jo tänne tullessani, täällä ollessani valmistuneita on varmaan ainakin toistakymmentä. Helsingin opiskelukaveritkin ovat yhtäkkiä alkaneet ilmoittautua graduseminaariin. Lapsia syntyy kuin plussapalloja niissä vanhoissa televisiomainoksissa. Blob, blob, viimeisen viikon aikana lapsia on saapunut tuttavapiiriin kolme.
Olen, ihmisille tyypilliseen tapaan, laumaeläin. Suurin motivaatio taitaakin syntyä siitä, että eihän siellä yliopistolla kukaan yksin tahdo kökkiä.
Ensiaskeleet onkin syksyä varten otettu: yhteen yliopistoon ilmoittauduttu ja toisen opintoneuvojalle lähetetty paniikkisähköposti. Näyttää siltä, että ahkerat tytöt palkitaan vuoden päästä yhdellä tutkinnolla ja ehkä kolmen vuoden päästä kahdella lisää.
Kyllä tämä vielä tästä.
3 kommenttia:
Messevää! Meikkis vie huomenna kandin paperit tiedekuntaan. On se vaan siistin tuntuista, vaikkei niillä vielä mitään teekään :)
No minä en ainakaan oo valmistumassa vielä puoleen vuoteen! :D
jude, jotain maagista siinä tosiaan on, kun saa sen paperin kouraansa! sellainen vapauden tunne, kun tietää että halutessaan voi kerätä kasaan sekä omat että luennoitsijoiden tuottamat luokattomat tekstimateriaalit ja tuikata tuleen.
Kaisa, no onneksi sentään! Mulle meinas tulla kriisi, kun luin eilen FBsta Tn uutisia! Ens vuoden tavoite on mulla saada pääaineopinnot kasaan ja toivottavasti sivuainekin mahdollisimman pitkälle, sitten seuraavana vuonna vois koittaa sen YrJon ja jonkun kesän riemuksi/riesaksi jää sitten se dippa.
Lähetä kommentti