Tällä viikolla olen uupunut yhteisöelämään.
Yksi syy lienee viikon pirstaleisuus, ihanat tytöt kotipuolesta, kahden päivän siivoustyövuorot, yksi päivä liikuntarajoitteisten nuorten aikuisten kanssa ja päivä kuudenkymmenen kymmenvuotiaan seurassa.
Siinä resepti, jolla saa mehut meikäläisestä.
Kun kanssa-asujat jättää tiskit, kalat, maidot, jälkiruuat, juhlien jäljet ja kaiken muun keittiön kaikille vaakasuorille pinnoille, alkaa risoa. Ja minut tuntevat tietänevät, että se hetki, kun sekasotku alkaa tätä tätiä ärsyttää, ei tule ihan heti. Grr.
Virtaa ei riittänyt edes viikonloppuretkeen pääkaupungin humuun, joten kymmentuntisten yöunien jälkeen pakkasin repun ja kävelin kahvilaan. Hedelmäsalaatti jugurtilla (tämä olkoon uusi perinne myös kotimaassa!), skonssi ja kaksi pannua teetä. Kyllä tämä tästä.
En koe olevani koti-ikäväinen, mutta kovasti kiinnostaa suunnitella Suomeen paluuta. Seuraavan viikon aikana tavoitteeni onkin saada yliopiston käyttäjätunnukset takaisin, edistää systemaattisen teologian esseetä ja varata lennot kesäkuulle Skotlantiin ja elokuulle Suomeen. Suomen SIM-korttikin on löytynyt jälleen.
Tyttöjen hostellihuoneen seinällä oli tämä elämänohje. Ehkä siitä löytyy apu tähän päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti