Vilosohvin villasukat.

The philosopher finally got his birthday socks. Furry goes barefeet all year round - except for the times he's on his motorbike. When his birthday was coming closer I told him that I was sorry not to be able to knit a birthday present as he doesn't wear anything that I knit (socks, mittens, hats, scarves..). "No, no!", said Furry, "you could knit me biking socks - they'd be really good in the winter!" So here we go ladies and gents, biking socks.

Turri, filosofian opiskelija, nuorisotyönohjaaja ja prätkä-äijä, toivoi synttärilahjaksi villasukkia pärräilyynsä ja sellaiset myös sai. Lankana oli sitä kuuluisaa veljessarjaa ja puikkoina 3,5mm bambut. Hyvät tuli, istuu kuin nenä päähän (tai sukka jalkaan) ja toivoa sopii, etteivät aiheuta samanlaista keulintaa pärrän päällä kuin aiheuttivat sukkia kuvatessa.



Muutenkin päivä oli hyvä, aamulla oli pitkästä aikaa kotoisan aurinkoinen ja kirpakka syyspäivä tuulen tuiverruksineen kaikkineen. Aamuseitsemältä auringonnousu oli niin kaunis, että kuolemaa uhmaten roikuin kamera kaulassani ikkunasta saadakseni kuvan aamun kajosta peltojen yllä (taustalla lampaiden äänet ja vieno lannan tuoksu). Päärakennuksen ovia avatessa sekä ulko-oven että respan avain löytyi ensi yrittämällä (avainnippu on valtava), puuro maistui viikonloppuleiriläisille ja sain pussillisen kauniita kiviä yhdeltä kurssilaiselta tämän lähtiessä (sama täti tunki Turrin takataskuun tippiä). Keittiön miekkonen teki punasipulipiirasta lounaaksi, äiti soitti ja kertoi laittaneensa paketin postiin ja entinen talkkari päräytti yllätysvisiitille ja tarjoutui viemään ajelulle moottoripyörällään. Illan kruunasi tuoreet sämpylät ja Ronin, Elsan ja projektiassistentin kotiutuminen viikonlopun vietosta pääkaupungin humusta.

Life in a cuddle puddle.

Tällä viikolla torkuin tunnin päiväunet Millin ja Ronin kanssa samassa kasassa olohuoneen sohvalla. Mukavaa ja lokoisaa, vaikka Millin mielestä yritinkin työntää hänet sohvalta.

Turrin kanssa keskusteltiin kirkosta ja Jumalasta, englantini on riittämätöntä, ahdistaa.

Kurkkukipua ja yliväsymystä ilmassa, ensimmäinen saattaa johtua jälkimmäisestä tai sitten vapaaehtoisperheen pojanviikarit 1v ja 3v ovat tartuttaneet räkiksensä minuun. Tällä viikolla olen kuitenkin päässyt nappuloiden suosioon, tyypit tietää jopa mun nimeni.

Roni on ollut hyväntuulinen ja huomaavainen, ehkä minussakin on joku prinsessageeni. Tyyppi on myös kehittänyt minulle lempinimen, joka saa suupielet nykimään. Tyyts tässä terve.

Tänään yksi meistä kysyi, pidänkö toisesta. Pitänee vissiin skarpata, koska tarkoitus ei ole viljellä toivottomia eikä toiveikkaita ihastuksia ainakaan näiden ihmisten suuntaan.

Alkuviikosta mennään leirille tuohon naapurirakennukseen. Pakataan oikein matkalaukku ja päästään kunnon sänkyyn nukkumaan.

Korkealla pilvet tiivistyvät lampaiksi.

Fysiikan tunnilla ei koskaan kerrottu, että kun kiipeää tarpeeksi korkealle, pilvet tiivistyvät lampaiksi. Vapaapäivän aamuna ikkunassa on usvaa ja puolen päivän kävelyllä keskellä maaseutua kotiportin pielessä seisoo amerikkalainen nainen, Leslie Jo, joka on tullut saarelle kuukaudeksi keräämään sieniä. Hän asuu siinä mökissä, josta ohi ajaessamme aina haaveilen ja kutsuu teelle. Opin sienistä ja hän kertoo nähneensä eilen ensi kertaa vedenkeittimen.

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Toissapäivän olin apea ja hiljainen, välttelin riitapukaria ja kiukun noustessa pintaan punoin suuria juonia marttyyrikruunusta ja syvista huokauksista. Miten maksaisin samalla mitalla takaisin ja käskisin tyypin mennä itseensä. I had plans of revenge, being mean and saying things like "Save your words." in an icecold voice. En kuitenkaan päässyt välttelytekniikkaa pidemmälle, kun Sissi eilen toimi viestinviejänä ja kysyi, onko kaikki kunnossa. Kuulemma känkkäränkkääjä oli jo oivaltanut, että jotain hän on nyt tehnyt väärin, mutta ei ymmärtänyt, mitä. Eilen illalla kutuin sitten kokoon rauhanneuvottelut. Pyysin tyypin juttusille, istuttiin alas aikuismaisesti ja sanoin, että pahoitin mieleni, kun olit toi töykeä, jopa törkeä pari iltaa sitten. Hän vakuutteli, että se ei ollut varmasti ollut tarkoitus, vaikkei itse tilannetta muistanutkaan. Pyydettiin anteeksi ja halattiin ja vaihdettiin puheenaihetta. Ja sitten, tadaa, keskustelun kulkiessa palaset loksahtivat kohdalleen, hän muisti mistä oli kiikastanut, pyysi vielä uudestaan anteeksi ja minulle valkeni, että olin vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan saadessani ryöpyn niskaani. Olo oli niin helpottunut koko illan, etten varmaan koskenut maanpintaa kertaakaan. Illalla suunnattiin porukalla kylille ja tanssittiin niin, että tänään selkä jomottaa ja kengänpohjat on varmaan monta milliä ohuemmat.

Päästelen höyryjä.

This culture is so strange. Taking the piss, being cheeky on somebody is a part of everyday life but one of the locals seems to interpret it in a strange way. I can say anything, it's part of my culture! Being rude seems to be the other nature of some people. Don't waste your words, I say. Don't waste your words. I can work with you, but that's it. Vituttaa kuin pientä oravaa, sanoisi yksi vanha ystävä. Tässä kulttuurissa posken soittaminen on arkipäivää. Yhdellä kanssaihmisellä on vain erikoinen tulkinta siitä, mitä kaikkea toisille (tässä tapauksessa minulle) voi sanoa. Tänään vitsiä murjaistessani minua katsottiin kuin halpaa makkaraa: "Neitinomad, are you still talking?" "Yeah, why?" "Well, you should just shut up." Näin meillä rauhan yhteisössä kommunikoidaan. Those who know me, know that I get from zero to hundred in less than 10 seconds. But I didn't explode. In the evening reflection I was wondering about turning the other cheek and thought that I can't do that. Töitä voidaan tehdä yhdessä, asialliset hommat hoidetaan. Muuten olkoon ilman mun seuraani, ihan kaikkea en minäkään kulttuurin nimissä suostu kuuntelemaan. Saakelin saakeli.

Kädentaitoviikonloppu.

Viikonloput tässä kuussa on tiistaista keskiviikkoon, tällä viikolla asuin askarteluhuoneella. My weekends in October are on Tuesdays and Wednesdays. This week I spent most of the time in the arts and crafts building despite the other plans I had. The storage spacein my room is very limited, so I decided to decorate some shoeboxes. We are also preparing life maps, presentations of our lives.



Yesterday Tin led the evening worship and showed this video of the Finnish aurea borealis. Amazing, how it is possible to enter the room in the middle of a film and immediately notice that the picture on the screen is from home. There is no English word for ikävä, but I do miss home at times.

Yhteisössä kökkiminen on sekä antavaa, että ottavaa. Välillä on raskasta, kun aina on jonkun vapaapäivä ja jollain tarve riipaista, niitä tarinoita kuunnellaan sitä päivätolkulla. Välillä käperrytään kylki kyljessä töllöttimen ääreen katsomaan romanttisia draamoja. Välillä kolmevuotias naapurinpoika julistaa rakkauttaan ja toisinaan täti-ihminen kaappaa vetämäni hartauden kesken kaiken. Välillä kommunikaatio sujuu, välillä tunnen olevani kasvattaja, jonka ojennusyritykset vain ohitetaan niin, etten halua alkaa jankuttaa. Lähetin ylemmälle taholle sähköpostia, venttiilipostia, kuten täällä sanottaisiin. Välillä mietin, tuleeko minusta tämän vuoden ajaksi katalysaattori tai ilmanpuhdistaja - ja onko työ- ja asuinyhteisöstä toivoakaan tulla paikka, jossa ei juoruiltaisi ja puhuttaisi pahaa? Tiistaista keskiviikkoon on taas vapaata, autolastillinen väkeä lähtee Derry-Londonderryyn ja tirautin päivällä pienet porut ylhäisessä yksinäisyydessä, koska minua ei oltu pyydetty mukaan. Huomenna menen taas terveyskeskukseen kertomaan tarinoita verkkokalvoirtaumista ja vammaisuudesta.